Luovuuden käsite

Luovuuden merkityksestä ja käsitteistä HN 15.8.2007

Taiteellinen luovuus

Taiteilijoita pidetään luovina yksilöinä, samoin keksijöitä. Huomaamme, että luovuudella on tässä eri merkitys. Taiteilija on yksilönä lahjakas aikaansaamaan esteettisesti puhuttelevia tai kiinnostavia tuloksia. Esimerkiksi kuvanveistäjä tarvitsee taiteellisen lahjakkuutensa lisäksi merkittävän määrän käden taitoja ja hyvin kehittynyttä motoriikkaa. Entä puuseppä tai ompelija, onko hän taiteilija? Aika usein heillä on taiteellista lahjakkuutta, silmää tai näkemystä.

Voiko taiteellisuutta oppia? Kyllä voi. Tosin taipumukset ovat synnynnäisiä ja niihin ei juurikaan voi vaikuttaa ilman re-inkarnaatiota. Eräs veljeni ystävä oli erittäin epämusikaalinen, eikä hänen lähisukulaisistaankaan löytynyt musiikillisesti lahjakkaita, mikä olisi kannustanut etsimään musikaalisuuden perintöä. Hän kuitenkin halusi oppia soittamaan rumpuja. Muutaman vuoden harjoittelun jälkeen rumpujen soitto sujui mainiosti ja paikka rokkibändissä oli lunastettu. Hänellä oli asiaan intohimo ja hinku, tämä ponnistelu vei hänet tavoitteeseen. Samoin on laita muiden taiteiden osalta; niitä voi oppia opettelemalla tekniikoita mutta todelliseksi mestariksi päästäkseen, tulee olla sopiva perimä.

Keksijän luovuus

Keksinnöt ovat tyypillisesti teknisiä oivalluksia. Toki palvelutoimintoihin on tehty useita merkittäviä keksintöjä mutta koen että ne ovat samaa alkuperää ja tavallaan teknisiä ratkaisuja.

Keksijän rooli on usein vaikea. Toimeentulon aikaansaaminen keksijänä on kenties vielä vaikeampaa kuin taiteilijana. Keksijä toteuttaa usein luovuuden viettiään silläkin uhalla, että kukaan ei ole kiinnostunut hänen keksinnöstään. Optimismi ja usko omaan itseensä ovat vahvasti läsnä keksijän persoonassa. Keksijän ammattiin on vaikea kouluttautua mutta opettelemalla tekniikoita voi alkaa oivaltaa asioita poikkeuksellisella tavalla ja näin tehdä keksinnöllisiä ratkaisuja.

Tekninen innovaatio
Keksinnöt ovat usein teknisiä. Keksinnön kaupallistaminen on vaikeaa koska se poikkeaa usein vallitsevasta ratkaisusta ja joko jakelutie, valmistustekniikka tai jokin muu teknologinen seikka estää keksinnön hyödyntämisen. Tekniseksi innovaatioksi kutsuttiin aikaisemmin niitä, jotka on taloudellisesti hyödynnetty. Nykyään innovaatio sanalla on useita merkityksiä ja tämä vielä 70-luvulla käytössä ollut käsite on saanut uusia ulottuvuuksia.

Sosiaalinen innovaatio
Kun keksintö koskee toimintatapaa, uudelleen organisoitumista tai teknistä ratkaisua, jonka käyttöönottamisesta johtuen valtasuhteet tavalla tai toisella muuttuvat, on kyseessä sosiaalinen innovaatio. On inhimillistä ja usein hyödyllistäkin pyrkiä vastustamaan muutoksia; varsinkin silloin kun ne koskevat meitä tai lähipiiriämme. Monet hyvät uudistukset jäävät toteutumatta koska ihmisten väliset valtasuhteet tai työsisältö muuttuisivat. Vain poikkeuksellisen rohkeat pystyvät asettamaan oman työnsä tai organisaationsa tarpeellisuuden kyseenalaiseksi. Eräs ”oppivan organisaation” tunnuspiirre on juuri tämä. Se uskaltaa asettaa oman toimintatapansa ja olemassaolonsa oikeutuksen kyseenalaiseksi riittävän usein.

Mielen joustavuus

On vaikeaa löytää sopiva synonyymi sellaiselle luovuudelle, joka merkitsee mielen avoimuutta tai rajoittuneisuutta etsiä, löytää ja hyväksyä uusia poikkeavia vaihtoehtoja. Tätä luovuutta ja mielen joustavuutta olen kannustamassa ja etsimässä sekä yksilötasolla, että varsinkin ryhmissä.

Tunnistamme työyhteisöistämme tai lähipiiristämme henkilöitä, jotka ovat aina valmiita kokeilemaan uutta, rohkeita kohtaamaan ennen kokemattomia tilanteita, ottamaan henkisiä riskejä, joustamaan ja etsimään poikkeavia vaihtoehtoja nykyisten toimivienkin tilanteiden rinnalle. Tällaista ihmistä kutsun mieleltään joustavaksi.

Tunnistamme myös niitä, jotka ovat arkoja kokeilemaan uutta, haluavat järjestyksen säilyvän ennallaan, pysyvät mieluimmin koetuissa malleissa kuin etsivät uutta. He saattavat samalla olla taiteellisesti tai esteettisesti luovia yksilöitä mutta mielen joustavuus on rajallinen. Näillä kahdella luovuuden ilmentymällä ei siis ole keskinäistä yhteyttä.

Mielikuvitus saattaisi olla se sana, jota voisimme käyttää synonyyminä mieleltään joustavalle.

Itselläni on vilkas mielikuvitus ja pystyn heittäytymään uuteen rooliin melko helposti ilman epäonnistumisen pelkoa. Mielikuvitus vie mielen mennessään ja hämärtää todellisuuden rajaa, näin on helpompi ottaa itselleen uusi rooli ja samaistua siihen. Luovuus on tässä irtautumista omasta arkiminästään ja asettumista toiseen positioon. Näyttelijöillä on tästä näkökulmasta tarkasteltuna vahva mielikuvituskyky.

Ihmiset, joilla on vilkas mielikuvitus tai joustava mieli, ovat taipuvaisempia kehittämään ja hyväksymään sekä teknisiä että sosiaalisia innovaatioita. He ovat usein tässä mielessä luovia.

Yksilön luovuus

Toiset meistä ovat luovempia ja toiset vähemmän luovia. Nämä erilaiset luonteenpiirteet ovat rikkaus ja niitä meidän tulee oppia aluksi näkemään, hyväksymään, arvostamaan ja lopuksi hyödyntämään. Luovuus ei siis tässä mielessä ole mikään ihmisen hyvyyden kriteeri vaan persoonallisuustekijä.

Toisille maailma on valmis ja kaikki keksimisen arvoinen on jo keksitty kun taas toisille maailma on avoin ja kaikki on mahdollista ja muutettavissa. Tämä on yksi kärjistetty tapa hahmottaa luovuutta.

Luova yksilö voi olla taiteellisesti luova mutta muuten mieleltään pedantti, täsmällinen tai jopa kaavoihin kangistunut; siis toisella tavalla tarkasteltuna vähemmän luova.

Yhteisöllinen luovuus

Kun tarkastelemme ryhmää luovuuden näkökulmasta on syytä jättää yksilöllinen luovuus hieman taka-alalle. Tosin kokemusteni perusteella ryhmässä oleva erittäin vilkas ja luova yksilö pystyy haittaamaan ryhmän työtä merkittävästi. Samoin toista ääripäätä edustava, mieleltään joustamaton yksilö, useimmiten onnistuu kyseenalaistamaan kaikki poikkeavat ratkaisut liian varhain ja näin tuhoamaan koko yhteisöllisen luovuuden pitkäksi aikaa.

Yhteisöllinen luovuus on voimavara, jota pidän suuressa arvossa ja jonka tutkimisella ja oppimisella on merkittävä rooli yrityksen, yhteisön tai kansallisen menestyksen ja hyvinvoinnin kannalta.
Tätä luovuuden aluetta tulen käsittelemään luovuussessioissa (tapaamisissa), koulutuksissa, artikkeleissa ja tutkimuksissa.

Yhteisöllisen luovuuden merkitys

Tarkastelunäkökulmani on yrityslähtöinen, koska siitä itselläni on eniten kokemusta. En juurikaan ole soveltanut tekniikoita tai menetelmiä taiteiden parissa. Useita esimerkkejä tosin on olemassa. Eräs tunnettu taiteilija käytti usein tekniikkaa, jossa hän suunnitteli ja luonnosteli öljyvärimaalauksen ja kun oli saanut työn hahmotetuksi hän alkoikin työstää juuri sitä mitä ei ollut luonnostellut. Muistan itse häikäistyneeni eräistä suurten mestareiden maalauksista siinä miten taitavasti he ovat kuvanneet lunta, vettä, varjoja tai taivasta sellaisissa maalauksissa, joissa varsinainen kohde on ollut maisema, ihminen tai jokin muu kohteeksi tyypillinen. Mahdollisesti tekniikkana on ollut silloin juuri tuo aikaisemmin mainitsemani.

Varsinkin yhteisöllisessä luovuudessa erilaiset tekniikat ovat oleellinen osa onnistumista. Hyvin harvoin joukko tai joukkue pystyy luoviin ratkaisuihin ilman ohjausta tai sovittua toimintatapaa. Näiden tekniikoiden tai menetelmien oppiminen ja testaaminen on tärkeää kun ryhdymme pohtimaan luovia ratkaisuja.

Pelkkä pohtiminen ei riitä vaan pitää myös pystyä tekoihin. On lohduttavaa, että myös pienissä asioissa voimme etsiä ja löytää luovuutta ja uusia hyödyllisiä ratkaisuja. Näistä on kenties helpompi siirtyä vaiheittain isompiin hankkeisiin. Isoissa asioissa panostus luovien ratkaisujen etsimiseen on erittäin hyödyllistä. Pienemmissä pulmissa tavanomaiset ratkaisut ovat usein riittävän hyviä ja käyttökelpoisia.

Luovan ratkaisun kriteerit

Miten voimme tunnistaa luovan ratkaisun perinteisestä ratkaisusta ja pohtia mitä hyötyä meille siitä on?

Opiskelin vuonna 1998 Israelissa SIT-tekniikkaa ja siellä jaoimme tulokset 1. 2. ja 3. asteen ongelmanratkaisuiksi. Vuonna 2000 ja 2001 opiskelin NLP practitioner ja master tutkintoon ja silloin käsittelimme 1. ja 2. asteen ratkaisuja. Näiden yhdistelmänä olen hahmottanut luovat ratkaisut kuuluviksi toiseen asteeseen, perinteiset ensimmäiseen ja epärelevantit ratkaisut kolmanteen.

Mielestäni on hyvä opetella tunnistamaan eri ratkaisutyyppejä. Sen avulla pystymme jäsentelemään tehtyjä päätöksiä ja arvioimaan koska olisi viisasta etsiä luovia ratkaisuja tavanomaisten sijaan. Tässä muutamia esimerkkejä, keksi itse parempia!

Ensimmäisen asteen ongelmanratkaisu.
Tyypillinen ja päivittäinen tilanne jossa joudumme tekemään päätöksen. Suurin osa ratkaisuista on tätä lajia ja hyvä niin. Ei ole joka hetki syytä ryhtyä etsimään luovia ratkaisuja vaan toimia tavalliseen tapaan.
Esimerkkejä:
– Lapsi huutaa karkkia kaupan kassalla … ostamme karkkia tai uhkaamme rangaistuksella.
– Kehitämme uutta tuotetta ja mietimme miten saisimme siihen lisää ominaisuuksia samalla hinnalla.
– Panostamme lisärahaa myyntiin ja markkinointiin saadaksemme lisää myyntiä.

Toisen asteen ongelmanratkaisu.
Tyypillisesti emme toimi tällä tavoin. Tämä ei ole se ratkaisu, joka ensimmäisenä yleensä tulee mieleen, mutta kun tämä tulee esille niin useat meistä huomaavat sen olevan nokkela ja ennakkoluuloton. ”Miksen minä tullut tuota ajatelleeksi!” tai ”Olipa yksinkertainen ratkaisu!”
Esimerkkejä:
– Lapsi huutaa karkkia kassalla … heittäydymme selällemme lattialle lapsen viereen ja huomaamme miten ratkaisu toimii.
– Kehitämme uutta tuotetta ja mietimme miten osia tai ominaisuuksia karsimalla saisimme tuotteelle lisähintaa.
– Panostamme myyntiin ja markkinointiin ilman lisärahaa saadaksemme lisää myyntiä.

Näitä esimerkkejä lukiessa ne tuntuvat kenties naurettavilta ja mahdottomilta mutta todellisissa luovuussessioissa saamme esille helmiä.

Kolmannen asteen ongelmanratkaisu.
Kiellämme tai kierrämme koko haasteen. Sessioissa tämä ilmenee yleensä kolmella tavalla: Joko lyömme leikiksi koko tehtäväasettelun, tai toiseksi keksimme teknisesti mahdollisen ratkaisun, jonka toteuttaminen olisi teoriassa mahdollista mutta aivan liian kallista tai kolmanneksi keksimme vaihtoehdon jolla koko kysymys mitätöidään.
Esimerkkejä:
– Lapsi huutaa karkkia kassalla … teippaamme lapsen suun ilmastointiteipillä.
– Ostoskärryissä on äänieristetty tila jossa lapset istuvat, jolloin melu ei kuulu.
– Meidän lapsi ei huuda karkkia kassalla.

Luovan toiminnan haasteet ja nosteet.

Innovaatioita on korostettu mielestäni jo ihan liikaakin. Tosin on kyse muoti-ilmiöstä ja sanan merkityksen muokkaamisesta omiin tarkoitusperiin sopivaksi. 80-luvun alussa alkoivat laatujärjestelmät tulla muotiin ja niiden aika on jatkunut kiivaana aina vuosituhannen vaihteeseen asti. Tänään ei juuri laatujärjestelmistä enää puhuta. Tuo järjestelmistä puhuminen ja niiden laatiminen eivät useinkaan parantaneet laatua ja olivat joskus jopa todellisen laadun tuottamisen defenssi. Tätähän emme kehtaa tunnustaa, mutta usein järjestelmän rakentaminen tai siitä julistaminen koettiin laadun parantamiseksi vaikka todellinen laadun parantuminen oli lähinnä kosmeettista.

Mielestäni Innovaatioista puhuminen ja niiden merkityksen korostaminen ovat tämän ajan ilmiö. Sanan merkitystä muokataan omaan toimintaan liittyväksi tavalla tai toisella ja koetaan, että menestyvän yrityksen strategiaan on kuuluttava ”innovaatio”- aiheisia sanoja ollakseen uskottava. Nämä julistukset toimivat jälleen defensseinä. Ei tarvitse olla innovatiivinen oikeasti, riittää kun toistetaan tuota sanaa. Tosin käsitteenä innovaatio on muuttunut ja siksi lähes mikä vain voi olla nykymerkityksen mukaisesti osa innovaatioympäristöä tai innovaatiopolitiikkaa, innovaatiojohtamista tai innovaatioyhteiskuntaa.

Edellä mainituista syistä johtuen ryhdyin innovaatioiden sijaan puhumaan luovuudesta ja luovuustekniikoista.

Yhteisöllinen luovuus on alkanut tuntua hyvältä käsitteeltä ja toivon, ettei sitä aleta murentaa. Yhteisöllisen luovuuden hyödyllisyys on vielä vaikea perustella mutta tähän pohjautuu oma missioni. Luovuus on hauskaa ja hyödyllistä. Kun sessio menee hyvin niin työskentelyssä on hyvä ”flow” eli siinä on eteenpäin vievää positiivista virtaa. Tällaisen hetken kokeminen on jo elämys sinänsä mutta usein juuri siihen hetkeen liittyvät tulokset ovat niitä, jotka jäävät elämään ja pääsevät jatkojalostukseen.

Hyvä luovuussessio syntyy kun
– on selkeä tavoite (tosin tavoitteen selvittäminen voi oilla aluksi hyvä tavoite)
– sopivan kokoinen ryhmä (noin 6-12 henkeä)
– kaikki ovat vapaaehtoisesti mukana
– kaikki suhtautuvat myönteisesti luovuuteen yleensä
– besserwisser puuttuu joukosta
– ryhmällä on riittävästi aikaa (esim. 2x4tuntia on ok)
– ryhmän jäsenistä merkittävä osa on tavoitteeseen oleellisesti sidoksissa
– osa ryhmästä ei ole
– ryhmässä on riittävästi oikeaa tietoa aiheesta
– ryhmässä ei ole liikaa tietoa
– paikka ja olosuhteet ovat rauhalliset ja sopivat
– porukka ei vaihdu, myöhästy tai karkaa (korkeintaan yksi)
– työn tulosta arvostetaan ja sitä mahdollisesti hyödynnetään
– session epäonnistuminen ei saa lannistaa vaan kannustaa uuteen sessioon joka todennäköisesti onnistuu paremmin
– luovuustekniikat ja niiden oppiminen ovat kuin mikä tahansa taito, niitä oppii kun opettelee. Hyvin harva osaa kaikkia luonnostaan.


Yhteisölliset luovuustekniikat

Kartutan tietämystäni eri luovuustekniikoissa jatkuvasti. Tällä hetkellä käytän sessioissa noin kahdeksaa eri menetelmää. 

Systemaattinen Innovaatiotekniikka ”SIT”

Käyttökohde
Periaatteessa kolme käyttöaluetta
– tekniset ongelmanratkaisut
– mainonnan luova ideointi ja suunnittelu
– tuotekehitys, jossa menetelmä on parhaimmillaan. Soveltuu sekä konseptisuunnitteluun, että yksityiskohtien ratkaisemiseen.

Menetelmä
Lähtökohtana olemassa oleva tuote tai ratkaisu. Tämä selkeytetään ja palastellaan ohjatusti menetelmällä. Palat käsitellään vuorotellen noudattaen SIT-periaatteita ja tapaukseen sopivaa tekniikkaa. Näiden avulla saadaan virtuaalituotteita ja –ratkaisuja, jotka arvioidaan. Parhaat valitaan ja työstetään valmiiksi.

Tulos
Tulokset ovat yleensä hyvin konkreettisia, käyttökelpoisia ja edullisesti ratkaistavissa.

Aarrekartta eli ”Minä Strategia”

Käyttökohde
– Omien ajatusten selkeyttäminen
– Oman tulevaisuuden suunnittelu ja ennustaminen
– Vaativien ryhmien toimivuuden selvittäminen (esim. johtoryhmien työskentelyn syventäminen)

Menetelmä
Aarrekartta perustuu koettuihin NLP-tekniikoihin ja lähinnä eri aistikanavien käyttämiseen omien ajatusten selvittämiseksi. Työtä tehdään yksilötyönä ja ryhmässä. Kirjoittaminen, puhe, kuvallinen ilmaisu ja ajatusten reflektointi toimivat keskeisinä välineinä.

Tulos
Tässä osallistujan kommentti viime kurssilta:
Kiitokset vielä mukavasta ja ajatuksia selventäneestä ”setistä” Naantalissa, kerrankin oli aikaa paneutua aivomyrskyyn huolella, laittaa asioita paperille ja vielä sopivasti ohjattuna. Aikalailla vaikeaa löytää aikaa vastaavalle operaatiolle arjen keskellä, yksin se tuntuu äkkiä toivottomalta ja asioiden jäsentely jää jo siksikin kesken, tai korkeintaan muuttaa muotoaan stressiksi..

Heiluri

Käyttökohde
– Kun et tiedä kumman valitset
– Ojasta allikkoon tai hyvästä parempaan
– Menetelmä toimii intuition tukena
– Kepeä ja hauska

Menetelmä
Intuitio on se sisäinen ääni, kuva tai teksti, joka panee meidät tekemään oikealta tuntuvan päätöksen. Faktoilla voimme jälkikäteen perustella päätöstämme, mutta niillä ei päätöstä ole tehty. Elämässä on usein tilanteita, joissa intuitio, eli tunne oikeasta ratkaisusta, on ainut vaihtoehto.

Tulos
Tulokset ovat yleensä hyväksyttäviä, vaikka joskus jääkin epävarma tunne siitä tekikö oikean ratkaisun. Tälle menetelmälle on vaikea löytää tieteellistä perustetta.

Kalanruoto

Käyttökohde
– Monimutkaisten asioiden selkeyttäminen
– Eri asiantuntijoiden tietojen kerääminen
– Oleellisten ja epäoleellisten erottaminen
– Yhteisen näkemyksen löytäminen
– Vastaa kysymyksiin: ”Mistä oikeastaan on kyse?” ja ”Mitä meidän pitäisi tehdä jotta…?”

Menetelmä
Kalanruoto on kaavio, jossa asiat jäsennellään yhdessä eräänlaisen kartan muotoon. Tavoitteena on löytää oleelliset riippuvuudet ja tämän perusteella tehdä johtopäätöksiä jatkotoimien suhteen.

Tulos
Yhteinen näkemys siitä missä ollaan ja mitä pitäisi tehdä jotta tavoite saavutetaan.

Rentoutus ja mietiskely

Käyttökohde
– Asioiden jäsentely
– Oikean ja väärän arviointi
– Mielikuvan tai vaihtoehdon löytäminen

Menetelmä
Hyvin henkilökohtainen menetelmä. Voidaan tehdä joko yksin tai ryhmässä. Edellyttää asiaan uskomista ja aitoa pyrkimystä. Jotkut kokevat menetelmän nukkuessaan ja saattavat kirjata aamulla alitajuntansa tuottamia tuloksia. Tyypillisesti rauhallinen puhe johdattaa mielikuvaan ja unen omaiseen tilaan. Kun akuutti kysymys tuodaan tähän tunnelmaan niin piilotajunta tekee työtään ja löytää kenties ratkaisun.

Tulos
Tulokset ovat yleensä hyvin abstrakteja ja vaativat pohdintaa ja tulkintaa. Toisaalta ratkaisut ovat aitoja ja perustuvat omiin kokemuksiin ja tuntemuksiin. Oma mielikuvitus ja luovuus ovat tärkeä osa.

Tuumatalkoot

Käyttökohde
– Ryhmäytyminen
– Ratkaisujen etsintä ja evaluointi
– Vaihtoehtojen löytäminen ja perusteleminen
– Yhteiseen päämäärään sitouttaminen

Menetelmä
Tuumatalkoista tunnetuin lienee Tuplatiimi, joka on Innotiimin tunnetuksi tekemä mainio menetelmä. Johtavana ajatuksena on samankaltaisten asioiden yhdisteleminen ja niiden keskinäisen tärkeyden arviointi. Tuumatalkoissa tehdään vuorottain yksilö-, pari- ja ryhmätyötä.

Tulos
Usein alkuperäinen ongelma selkeytyy, löydetään useita hyviä vaihtoehtoja ja sitoudutaan saatuun tulokseen. Prosessin aikana on syntynyt lisäksi muita hyviä ajatuksia, jotka voidaan kenties hyödyntää.

CPS (Creative Problem Solving)

Käyttökohde

  • Kaikessa työssä ajatusrakenteena
  • Sopii kenelle tahansa huoneentauluksi
  • Erityisesti palaverikäytäntönä mainio
  • Perusoppi

Menetelmä
Yksinkertainen periaate, jonka yleensä unohdamme. Hahmota ensin ongelma ja vasta sitten ideoit ratkaisuja. Älä arvioi niitä ennekuin ideoiden tai vaihtoehtojen lista on valmis. Kun arvioit niin ole objektiivinen. Valitse paras tai parhaat vaihtoehdot, tee päätös. Lopuksi kaikkein vaikein; päätöksen mukainen toiminta.

Tulos
Oikein käytettynä menetelmä antaa ryhtiä kokouksiin ja päätöksentekoon yleensä. Hyvä pitää mielessään kaikissa tilanteissa.

Muistilaput ja fläppitaulut

Käyttökohde

  • Ryhmän sitouttaminen
  • Myös hiljaisten jäsenten kuuleminen
  • Ideoiden ja asioiden jäsentely

Menetelmä
Variaatioita on useita. Esimerkiksi fläppitaulutekniikassa on useita tauluja ja aiheita, joihin kukin vuorollaan lisää omia ajatuksiaan joko yksin tai ryhmänä. Kirjoitetun tekstin ja kuvien tulkinta johtaa assosiaatioihin, joita ei tulisi jos asia olisi ”ymmärretty oikein”. Muistilapputekniikka on yleensä jäsentelyä ja ryhmittelyä ajatusten keräilyn lisäksi.

Tulos
Hiljaisetkin äänet saadaan kuuluviin ja mukaan yhteiseen hyvään. Menetelmä on myös hyvin perinteinen ja helppo omaksua, mikä puolestaan lisää sen käytettävyyttä ja arvoa.

Soita +358 400 882442